Syynä siihen että tänne ei ole siunaantunut viime aikoina peliartikkeleita, miksi haisen omituiselle ja en ole puhunut ihmiselle noin kahteen viikkoon on tämä: Minecraftin 1.8 päivitys. Luulin vieroittaneeni itseni tästä aikaa syövästä elämän tuhoajasta, mutta olin jälleen kerran erehtynyt. Uudet massiiviset maisemat, mysteeriset hylätyt kaivaukset ja kolkot rauniokaupungit kutsuivat minut takaisin tähän laatikkomaailmaan. Auringon laskussa häämöttävät uuden valomoottorin värittämät jylhät vuoret, pimeässä kiiluvat tuntemattomat oudot silmät ja mittavat maanalaiset labyrintit ovat jo vieneet tuntikaupalla aikaani ja loppua ei tämän pedon nälälle näy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti